"Tällä pikkumiehellä on varmaan vielä omat eväät?"

Teimme tänään jotain sellaista, jota emme olleet tehneet yli puoleen vuoteen; tarkalleen ottaen viimeksi näin kävi tasan kaksi päivää ennen Alexin laskettua aikaa. Me kävimme syömässä ja siis ihan ihka oikeassa ravintolassa vielä. Tällä kertaa emme kuitenkaan enää kaksin.

Olin jo jonkin aikaa vihjaillut Villelle, että voitaisiin myökin joskus käydä jossain syömässä. Tulisi jotain extraa tähän perusarkeen; minä kun en saa enää edes niitä koulun valmissafkoja (joita on valtava ikävä!), vaan joudun vääntämään itse tai pärjäämään eineksillä. On melkoista luksusta siis vain istua ja odottaa, että ruoka tuodaan eteen. Eikä ne tiskitkään jää  pöydälle odottamaan aikaa, jolloin ne puhdistuvat itsekseen ;)

Tänään satoi koko päivän loskaa, isoja märkiä hiutaleita. Pohdin ääneen, josko viimeinkin selviäisimme käymään lastenkirppiksellä keskustassa. Sain myönnytyksen suunnitelmilleni ja myös vihjauksen siitä, että voisimme myös syödä jossain, siis ihan oikeesti. Heseä tarjottiin pienenä naljailuna. Niimpä pojan herättyä parin tunnin päikkäreiltä, annettiin hänelle päiväruoka, vaihdettiin vaipat ja lähettiin bussilla keskustaa kohti!

Suunnitelma oli selvä: lastenkirppikselle, syömään, etsimään Alexille toppakenkiä. Lastenkirppistä saimme hakea hyvän aikaa ja sen löydettyämme olimme pettyneitä: niin pieni, niin vähän tavaraa. No, löydettiinhän me sieltä sen hurjan tavaranpaljouden keskeltä Alexille Reiman fleecehaalari kokoa 86. Saattaa mennä vielä ensi talvenakin ;) Voin kyllä suositella noita Reiman fleecekerrastoja; ovat ihan huippuja ja lämpimiä. Tällä hetkellä Alexilla onkin käytössä Reiman fleecehousut ja takki, joten oli onni löytää seuraava koko vastaavaa tuotetta. 

Loskan keskellä suuntasimme Amarilloa kohti. Vähän jännitti, miten syöminen sujuu pienen miehen kanssa. Kerkiääkö sitä syödä ruokansa lämpimänä, huutaako herra koko toimituksen ajan ja meitä pyydetään poistumaan kohteliaasti. Ja pyh! Ainut asia, mistä saatiin sanktiota oli se, että jätimme matkarattaat vahingossa hätäpoistumistien eteen ja tämäkin asia hoitui hyvin helposti rattaiden siirtämisellä. Alex sai oman syöttötuolin, missä kiikkua äidin vieressä ja paukuttaa pöytää rytmikkäästi; palvelu oli ilmeisesti liian hidasta ;)

Me oltiin varauduttu tähän uuteen koitokseen ottamalla pojalle mukaan maissinaksuja, leluja sekä maitoa. Alex istuikin aika lailla tyytyväisenä Aappa-apina suussaan ja tutki katon valoja. Välistä piti syödä maitoa pullollinen ja jälkkäriksi mussutella naksuja (joista puolet lojui loppujen lopuksi pöytämme alla). Tuttujen lelujen ansiosta poika jaksoi puuhata tuolissaan pitkään. Ja näin sekä äiti että isi saivat syödä ateriansa lämpiminä, huippua! Ja oli muuten hyvät ruoat, minä söin chicken burgerin ja Ville pulled porkburgerin. Eipä jäänyt nälkä eikä lainkaan paha mieli. Ehkä me suuntaamme ravintolaan vielä toistekin tuon pikku puuhaajan kanssa! :)

Ruokailun jälkeen suuntasimme hieman kaupoille, jossa olikin sitten järkytykseni jo kevätmallistot myynnissä. Siis tammikuussa. Kevätmallistot ja lapsille löytyi vain lenkkareita ja tennareita. Ehkä olettekin jo päätelleet, että emme löytäneet niitä toppatöppösiä. Jostain ne on siis tilattava, uusia ensimmäisiä kenkiäkään kun ei raaski vielä ostaa, kun herra ei edes kävele.. Onni onnettomuudessa, äiti sai kyllä kahdet uudet legginsit ja isi farkut! Ja pikku mies nappasi hieman unta ladaten pattereitaan, jonka ansiosta kotimatkalla bussissa jaksoikin sitten kertoa ummet ja lammet sekä päristellä kyydissä oleville mummoille. Eipä jätä meidän minimies ainakaan ketään kylmäksi, kun ääntä lähtee! ;)

Tällainen päivä meillä. Uusia kokemuksia ja iloa täynnä. Tässä vielä kuvia päivästä :)

"Hei mikäs toikin on?!"

Isimies ja menu

Maailman paras lelu, äidin puhelinpussi

Kolmea en vaihda: isä, poika ja Aappa

Mama ja minioni <3

Alex ei oikein jaksanut keskittyä kuvailuun :D (ja tuolla takana oli tuollanen järkyttävä kuva..)