Pullantuoksuinen äiti

Minusta tuntuu,että nykyaikana aika moni äiti taistelee perinteistä pullantuoksuisen äidin imagoa vastaan. Nykynainenhan ei ole hellan ja vaipanvaihtoalustan välissä,vaan harrastaa ainakin yhtä lajia,meditoi, käyttää lapset muskarissa ja siirtyy mahdollisimman nopeasti takaisin työurille. Hyvin kärjistetty kuva, tiedän kyllä, mutta kuinka moni äiti keskittyy enää olemaan kotona. Kotiäitiys itsessään tuntuu puistattavan meistä monia. Siis sä oot kotona monta vuotta lasten kanssa? Ooksä tosissas?

Uskon, että kotiäitiys on menettänyt arvostustaan yhteiskuntamme ilmapiirin vuoksi. Äitejä pyritään saamaan takaisin työelämään mahdollisimman nopeasti muun muassa vaikuttamalla kotihoidontukeen ja maksamalla (minun mielestäni) alhaista kotihoidontukea, jos äiti jää kotiin vanhempainvapaan jälkeen. Jos äiti tästä huolimatta jää kotiin makaamaan sohvalle, yhteiskunnan syyttävä sormi osoittaa takuuvarmasti häntä kohti. Ala mennä töihin, tarvitsemme sinua maksamaan yhteiskunnan velkaa ja ylläpitoa.

"Kotiäitiys ei ole työtä" on aika yleinen ajattelutapa. Ei, se ei ole työtä vaan pikemminkin elämäntapa. Töissä ollessasi työpäiväsi loppuu siihen, kun suljet työpaikkasi oven. Kotiäitiys taas on kokopäiväistä. Silloin "työ" ja vapaa-aika sekoittuvat yhdeksi mössöksi. Ja uskokaa vaan, kyllä se kotiäitiys käy työstä, kun siivoaa, pyykkää, tiskaa, laittaa ruokaa, syöttää, vaihtaa vaippaa, viihdyttää, käyttää ulkona jne. suurimman osan päivästä. Yöaikanakin saat olla useampaan kertaan nukuttamassa pikku ihmistä. Ja niitä lakisääteisiä taukoja ei ole. Kotiäiti syö kun ehtii ja käy salamaakin nopeammin vessassa, ettei pikku kullannuppu ehdi laittamaan puolta kämppää remonttiin sillä välin. Toki uniaikaan voi vähän vaikka makoilla sillä sohvalla, mutta sanon vaan, että kyllä se hiljainen hetki on ihan ansaittua.

Kolikolla on aina kaksi puolta, niin myös kotiäitiysasiassa. Siellä kolikon toisella puolella on lapsi ja hänen hyvinvointinsa. Jos äiti siirtyisi vanhempainvapaan jälkeen heti töihin, lapsi olisi silloin yhdeksänkuinen. Minusta näin nuorta lasta ei todellakaan pitäisi laittaa vielä päiväkotiin, vaan hänen paikkansa on vielä turvallisessa kotiympäristössä. Jatkuvasti saa lukea tutkimuksia siitä, että liian pientä lasta ei pitäisi laittaa päiväkotiin, yhteiskunnan taas kannustaessa tähän. Aika nurinkurista eikös? Toki hoitoon siirtymiselle ei ole mitään "oikeaa aikaa", mutta mielestäni päälle 1-vuotias on valmiimpi niin suureen muutokseen. Vanhemmat ovat lapsensa tärkein tukipilari. Pienille lapsille saattaa tulla hätä jo siitä, että vanhempi menee oven taakse vessaan; heille se merkitsee koko vanhemman katoamista maan päältä. Entä jos vanhempi katoaa sinne oven taakse koko päiväksi, jättäen sinut yksin outojen ihmisten seuraan? Vähemmästäkin tulee hätä.

Omana suunnitelmanani on pyhittää seuraava puoli vuotta Alexille ja kotonaololle. Alexin vauvavuoden ensimmäinen puolikas kun oli aika hektinen. Nyt olen antanut itselleni luvan olla  the kotiäiti. Siis vain ja ainoastaan kotiäiti, joka ei tee tällä hetkellä työhakemuksia tai etsi uutta koulutusta. Toki aion etsiä itselleni jotain omaa harrastusta, mutta en mitään täysipäiväistä. Vauvavuosi menee niin nopeasti, että tämän toisen puolikkaan siitä haluan jopa muistaa kunnolla.

Olen nykyaikaisempi kotiäiti, joka hoitaa lastaan kotona, mutta ei suostu orjallisesti tekemään kaikkia kotitöitä. Meidän taloudessamme kun on se toinenkin aikuinen, joka niihin pystyy. Toki hoidan oman osuuteni Alexin hoitamisen ohella, mutta mitään pidempiaikaista en voisi tehdä pojan lyhytpinnaisuuden vuoksi. Meillä ei siis tosiaankaan ole joka aamu tuoreita sämpylöitä ja iltapäivällä tuoksuvia pullakahveja. Nautin leipomisesta, mutta nyt ei ole sille oikea aika. Ehkä meillä sitten keväämmällä tuoksuu pulla isin tullessa koulusta kotiin..

Jos elämä menisi niin kuin haluaisin, tekisin päivän sijaisuuksia keväällä ja kesällä, jolloin Ville suorittaa omia harjoittelujaan. Pääasiassa olisin siis kotona. Pidempiin töihin siirtyisin siis vasta ensi syksynä, mutta vasta sen jälkeen, kun Alex on sopeutunut päiväkotiin. Haluisin, että poika saisi aloittaa päiväkotiin tutustumisen pikku hiljaa, aluksi vain parilla tunnilla päivässä minun ollessa mukana. Tiedän, että äidistä irtautuminen ja uuteen ympäristöön tutustuminen tulee olemaan pojalle hankalaa, sillä se on sitä jo nyt. Ehkä myös äiti saa olla syksyllä hieman tippa linssissä.  Mutta onneksi siihen on vielä pitkän pitkä aika. Nyt olen onnellinen, hieman soseilta ja maissinaksuilta tuoksuva äiti.

Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä