Alex 11 kk

Voe herranterttu, Alexin 1-vuotissynttäreihin on enää vain alle kuukausi aikaa! Mihin tämä aika on oikein hujahtanut? Vastahan kirjoittelin 10 kk päivitystä ja nyt taas ois tää sama homma edessä. Kuka myöntää laittaneensa ajan jolleki superspeedille? 

Koska meillä ei ole mitään supertuoreita mittoja, niin tyydyn vain toteamaan, että minusta poika on kasvanut ainakin pituutta. Painoa varmasti on tullut myöskin lisää, mutta mikä metrimake tuosta tulee? :D Ja sitten siihen oikeaan asiaan eli millainen minioni meillä asustaa tällä hetkellä, reilun 11 kuukauden iässä. 

Hienovaraista vihjausta siitä, että olisi aika lähteä vaunulenkille?

Motoristen taitojen kehitys

Alex ei ole oppinut viime aikoina mitään "suurempia" motorisia taitoja. Edelleen hän viipottaa eteenpäin kävellen. Välistä se kävely tosin muuttuu syöksymiseksi, kun esimerkiksi äiti konttaa perässä ja Alex lähtee kiljuen karkuun. Vauhtia meiltä ei tosiaan puutu ja sen takia sattuu myös niitä vaarallisia tilanteitakin, joista onneksi useimmiten selvitään pienellä puhaltamisella ja halailulla. Kyllä sitä saa kiittää aika usein sitä, että nämä eivät mene kovin helposti rikki!

Ja jos vauhti saa ihokarvat nousemaan pystyyn, niin tän jäbän tanssimuuvit saa aikaan päinvastaisen reaktion; on se sen verran hauskaa katseltavaa, kun toinen hytkyttää pyllyään, heiluttaa käsiään, nyökkäilee ja pomppii tukea vasten Robinin tai Isac Elliotin tahdissa. Meillä siis raikaa päivä toisensa jälkeen Boom kahia tietokoneen kaiuttimista. Saako ne mieleen syöpyneet sanatkin joskus sieltä pois? :D

Yksi ärsyttävimmistä asioista tän minionin kehittymisessä on se, että nykyään hän osaa napata pienimmänkin nano-osan roskasta tai milloin mistäkin. Ja kyllä, usein ne päätyvät edelleenkin suuhun ja herkkupalaa puolustetaan kirjaimellisesti kynsin hampain. Mutta tähän on tulossa pientä helpotusta, sillä poika on alkanut antaa tavaroita minulle. Niimpä joskus ihan nätti "antaisitko"-pyyntö saattaa tehota. Oi näitä vanhemmuuden riemuvoittoja! Muutenkin Alexille on nyt hyvä opettaa kaikkea uutta, kun häntä kiinnostaa tietynlainen matkiminen. Meillä heitetään high fivet kiikussa, kasataan äidin avustuksella Fisher Pricen torni, opittiin tänään taputtamaan ja pupunkorvatkin menevät oikein näppärästi ristiin. Niin ja Alex on myös oiva apuri hommassa kuin hommassa. Etenkin pyykkääminen on ihan all time favourite! Hän laittaa pyykit koneeseen, kun äiti annostelee pesuaineet, repii pyykit niiden ollessa märkiä jo telineestä ja roudaa sitten lopulta kuivia pyykkejä pitkin kämppää tyytyväinen virne naamallaan. Voi kun tuosta pyykkäysinnosta edes osa siirtyisi tuohon isimieheen ;)

Luonne ja sosiaalisuus

Pieni, pirtsakka ja pippurinen. Siinäpä kolme herraa kuvaavaa adjektiivia. On oikeasti tosi hauskaa seurata, millainen pieni poika tästä kasvaa ajan myötä, kun opin joka päivä hänestä jotain uutta. Myönnän, että välistä sorrun ajattelemaan, että poika ei muutu mihinkään, mutta sittenpä poika pääseekin taas yllättämään. Tulee jokin uusi tapa, hän ei teekään asioita samalla vanhalla tavalla tai reagoi esimerkiksi ovikellon soimiseen enää itkulla. Niin ne asiat vain muuttuu... Ja meidän vauva katoaa.. 

Ja koska olen hieman laiskalla tuulella, päädyn listaamaan teille perinteisillä ranskiksilla hieman knoppitietoja pojan nykyisestä mielenmaailmasta

- Alex on alkanut leikkimään. Hänen leikeissään on selviä toistoja ja leikin kautta hän myös matkii arkipäiväisiä asioita. Leikki ei ole enää pelkkää helistinten heiluttelua, vaan määrätietoisempaa kera mahtavien äänitehosteiden!

- Kirjat ovat tällä hetkellä todellakin in! Voisin heittää näin lonkalta, että meillä luetaan varmasti jokainen pojan kirja vähintään kahdesti läpi päivän aikana. Kun pääsen ekan loppuun, Alex viipottaa hakemaan jo seuraavaa, möyrii syliin tai istuu viereen. Kirjat on myös äidistä huippuja, koska silloin asioiden sanottaminen kuvien avulla on helpompaa. Ja vaikka osaisinkin kaikista kirjoista jokaisen lauseen sitä suuremmin miettimättä, yritän silti intoutua kirjan lukuun niinkuin lukisin sitä ensimmäistä kertaa. Sillä onhan kirjojen lukemisesta ihan älyttömästi hyötyä  ja iloa! :)

-Meillä on tullut käyttöön entistä enemmän kaksi uutukaista sanaa: kakka ja hätä. Myös nyökyttely ja pään puistelu ovat entistä enemmän käytössä ja pään puistelu on ihan ältsin hauskaa jonkun mielestä ;)

- Erityisen hauskaa on myös se, kun joku matkii Alexia itseään

- Alex on oppinut siivoamaan leluja kasaan. Välistä se tosin tapahtuu heittelemällä ja äiti saa mustelmia etenkin duploista..

- Siivoamisen kautta hän on oppinut tekemään myös vaihtokauppoja ja pojasta taitaakin kuoriutua varsinainen kaupustelija. Ja jos äiti ei anna sitä omaa ruokaansa kerran maistetun herneen tilalle, niin voihan sitä aina iskeä nyrkkinsä keskelle lautasta niin, että eipä äitikään syö ihan hetkeen, eiks? 

- Alex halaa nykyään tosi tiukasti ja jakaa rakkauttaan kuolapusujen muodossa <3

- Rrrrakastaa tupsupipoja! Meillä siis tämä mama oleilee päivät välistä talvimyssyt päässä, mutta mitäpä sitä ei tekisi lapsensa onnen eteen?

- Vessaan ei saa mennä niin, että jättää pienen miehen jälkeensä. Ei IKINÄ. Hänestä tosin saa kivan vessakaverin, jos jättää oven auki. Silloin hän joko kävisi maistelemassa wc-harjaa tai repisi likakaivon kannen irti...

- Repii -piiiiip- kaikki laatikot ja kaapit auki. Tarviiko muuta sanoa...?

- Alex tuo tavaroita pyydettäessä ja ymmärtää entistä enemmän sanoja. 

Tällainen minioni meillä asustaa. Minioni, joka rakastaa äärettömän paljon mini- ja unifanttiaan, tykkää piimästä enemmän kuin laki sallii ja näyttää kieltä aina, kun hänelle sanoo "röppö". Aivan täydellinen pieni kätyri <3