Niin ja oonhan mie äiti, eiku..

Työnhaku on tällä hetkellä hyvinkin ajankohtaista tässä residenssissä. Tai siis minun kohdallani, isimies tekee harjoittelujaan koko kesän ajan ja jatkaa taas syksyllä koulun penkin kuluttamista. Minä taas, no olen työtön. Yhteiskunnan elätiksikin voisi kutsua. Ja äiti, onhan se tullut jo selväksi? Tämä vain on semihankala kombinaatio.

Yhteiskunnassamme vallitsee edelleen melko vahvana käsitys siitä, että isän tehtävä on tuoda leipä pöytään äidin kaitsiessa lapsia. Mielestäni tämä on erittäin typerää, sillä meidän tulisi rikkoa perinteisiä strereotypioita. Esimerkiksi minä aion tuoda sen leivän, kinkun ja ehkä jopa juustonkin tämän perheen pöytään sitten syksymmällä- siis jos vaan niitä töitä ilmaantuisi. Äiti saa mennä töihin. Isä saa mennä töihin. Isä saa olla kotona, jos siltä tuntuu. Mutta mitä mieltä työnantajat ovat?

Kannattaako töitä hakiessa mainita olevansa äiti? Mitään vastausta en tähän tiedä, mutta itse en ainakaan peittele asiaa. Olen ylpeä äiti ja piste. Jos se vaikuttaa siihen, ettei minua valita työtehtävään niin no can do. Sittenpä joku menettää yhden tehokkaan työntekijän. Se ei saisi vaikuttaa, mutta kyllähän äidin palkkaamisessa on omat "riskinsä". Esimerkiksi, jos lapsemme sairastuu, se olen hyvin todennäköisesti minä, joka häntä jäisin hoivaamaan kotiin. Se tarkoittaa sitä, että työnantajan pitäisi hoitaa paikalleni sijainen, joka maksaa.. Myös ylityöt voivat olla käytännössä mahdottomia, jos se oma napero on haettava hoidosta viimeistään sen viiden minuutin kuluttua. Tää päivähoito on ihan oma ruljanssinsa, jota en ala edes tähän avaamaan sen enempää. Se vaan pitää sovittaa töihin, mikä ei ole aina helppoa. 

Toisaalta me nuoret naisethan olemme kuin tikittäviä, hormonoituja aikapommeja, joita ei kannattaisi ottaa vakiduuniin, sillä mehän saatamme raskautua milloin tahansa- ja taas raha juoksee! Minulla on jo yksi piiperöinen, joten eikö ole todennäköisempää, ettei sitä toista tule aivan heti? Täytyykö minun vakuuttaa odottavani seuraavaa raskautta muutaman vuoden ajan, että kerkiän hieman urautua ensin? Aikamoista! 

Mutta hei, kyllähän tää äitiys on opettanut vaikka mitä: pitkäpiimäisyyttä, herkkyyttä kuunnella lapsen tarpeita, stressinhallintaa, organisointia ja monen asian yhtäaikaista hoitamista näin muutamia mainitakseni. Äidithän on oikeesti aikamoisia superihmisiä, kun alkaa tarkemmin miettimään, joten eikö meidän pitäisi olla aika vahvoilla tuolla työelämässä? Kai se on enemmänkin siitä kiinni, miten itse ilmaisee itseään. Ei meitä naisia saa kuitenkaan syrjiä äitiyden takia, sillä me tehdään kahta tärkeää työtä yhtä aikaa: sitä varsinaista sekä toimimme rakastavana, kannustavana ja kasvattavana vanhempana lapsillemme. Ja se on pirun hienoa se!

 Teksti on kirjoitettu pilke silmäkulmassa, mutta hei, onko teillä kokemusta asiasta? Kannattaako äitejä palkata?

Mie oon Äiti isolla ä-kirjaimella. Vaikka olisinkin päivätöissä, miun päätoiminen työ on tarjota tälle nakerolle turvaa, rakkautta ja hoivaa. Kyllä mutsi hoitaa!