Ei jumalauta. Sanat, jotka tulivat ensimmäisenä aamulla mieleeni, kun isimies ilmoitti kellon olevan viisi ja pojan olevan hereillä. Seuraavaksi tuli se perinteinen "en tahdo". Miksi? Onko pakko? Äitiys on siitä ikävää, että eihän sitä voi vaan laittaa offlinelle siks aikaa, kun haluaisi vielä vähän nukkua. Jos äiti sitten parin tunnin päästä hakisi sinut sängystä ja oltaisiin iloisia? Not gonna happen.
Meidän päivä alkoi siis puolitoista tuntia etuajassa ja siltä se on tuntunutkin. Yöunet jäivät liian vähiin, niin äidillä kuin pojallakin, mikä on aiheuttanutäkymökyjä pitkin päivää, Niin ja nyt sitten se rutinoitunut rytmi heitti ihan päin häränpyllyä! Alex nimittäin meni ekoille päikkäreilleen jo ennen aamukahdeksaa..... Äiti toivoi pienen päivänpaisteensa nukkuvan ainakin pari tuntia, mutta ehei, joku ponkaisi pystyyn tunnin unien jälkeen. Kettu.
Meidän oli määrä olla
Miran ja Aadan luona puoliltapäivin, joten aikaa oli kulutettavana. Niimpä myö suunnattiin tuonne lähipuistoa tutkimaan ja oltiin siellä niin pitkään, että kiirehän meille meinasi loppujen lopuksi tulla. Tuo kevätaurinko ja luonnon kukoistaminen on vaan niin houkutteleva kombinaatio, että ulkona mieli vaan lepää. Tai no ainakin virkistyy, kun saa tutkia maailmaa pienen näkövinkkelistä.
 |
| Aina ensimmäisenä ovenkahvassa kiinni. Yksi erittäin innokas ulkoilija! |
 |
| Taidetta maahan |
 |
| Äiti ehdotti kiikkumisen lopettelua. Vastaus oli EI :D |
 |
| Ai selfie, mikä selfie? |
 |
| AI SELFIE!!!!!!!!!!! |
 |
| Joku ilmoitti haluavansa piimää. Niin, eihän äidillä ollut mukana... |
 |
| Mää! |
 |
| Joku löysi ihanan minikokoisia kiviä |
 |
| Suuren suuri saalis kera maailman suurimman hymyn. Pienet ne on ilot näillä pienillä immeisillä <3 |
Ulkoilun jälkeen ruoka upposi ritvakkaan ja unikin maistui ajomatkan aikana. Äidin yllätykseksi viiden minuutin unoset riittivät vielä parin tunnin puuhailuun leikkikaverinkin kanssa. Tai siis oikeastaan kaiken mahdollisen tuhoamisyrityksiin. Kiitos vielä Miralle ja Aadalle; oli mukava käydä pikku visiitillä! :3 Nyt mini onkin taas unilla ja äidillä on aikaa täyttää mitäs muutakaan kuin blogia ja työhakemuksia, mutta niistä lisää myöhemmin.
Nauttikaa näistä ihanista kevätpäivistä!
Meilläkin herättiin tuon ikäisenä aikasin, siis tosi aikaisin, mutta se meni ohi. En tiedä oliko A:lla ikään liittyvä juttu vai auttoiko makkariin ostettu pimennysvero asiaa. Meillä paistoi tosi kirkkaasti aamuaurinko makuuhuoneeseen, ja sälekaihtimet olivat aivan turhat siinä valaistuksessa.
VastaaPoistaIhania kevätpäiviä myös teille!
Meill ostettiin pari viikkoa sitten pimennysverho ja silloin vaikutti,että se auttaisi tuohon äidin mielestä turhankin aikaiseen heräämiseen. Nyt kuitenkin nää viiden heräämiset ovat tulleet salakavalasti takaisin... Jospa se olisi TAAS jokin vaihe! :D
VastaaPoista