sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Alex 4 kk

Tuntuu, että vastaavanlaisesta kuukausipäivityksestä on vain hujaus. Ja tosiaan, 5.päivä olin vasta saanut pojan kehityspäivityksen tänne.. Ai mitkä imetysaivot? Minäkö muka unohtelen asioita? Onneksi sentään pää on vartalossa tiukasti kiinni, etten unohtelisi sitä joka paikkaan.

Alexilla on neuvola vasta keskiviikkona, joten tuoreita mittoja ei olla vielä saatu; ne tulen päivittelemään sitten myöhemmin omalla ajallaan :) Mutta katsastetaas, miten meidän pieni murmeli on taas kehittynyt!

Liikkuminen ja motoriikka

Meillä on nyt pyörähetty sekä mahalta selälleen että selältä mahalleen. Edellä mainittu tapahtui kolme kertaa ja jälkimmäinen vain kerran, liekö jotain laiskuutta ilmassa. Poika kyllä kuikuilee ja melkein kääntyy aina mahalleen, mutta ei kuitenkaan vie liikettä loppuun asti. Sen sijaan tässä hommassa, kuin myös selällään ollessaan, Alex tykkää vetää ympyrää matolla. Jos käyt vessassa, poika saattaa löytyä aivan toisinpäin kuin lähtiessäsi. Tämän vuoksi poikaa pitää pitää silmällä koko ajan esimerkiksi aamulla sängyssä :) Myös hoitopöydällä on oltava nykyään todella tarkkana, sillä poika osaa kierähtää kyljelleen todella vikkelään. 

Alex viihtyy nykyään vaihtelevasti mahallaan. Luulen, että mahakiukuttelu johtuu tosin siitä, että herra yrittää saada nyrkkinsä jatkuvasti suuhun ja tasapaino järkkyy. Liekö hampaita tulossa ;) Käsillä osataan kyllä tukea jo koko kroppaa hienosti ja välistä yritetään möngertää eteenpäin. Tekniikassa on vain vielä aika paljon hiomista. 

Meillä potkitaan ja kovaa! Alex on pikku hiljaa alkanut älytä, mitä niillä jaloilla oikein tehdään: potkitaan lattialla, nostetaan ylös ja tuijotetaan varpaita (viime aikojen hitti!) ja etenkin potkitaan peittoa sängyssä niin, että varmasti kaikki pölyt kopisee pois :D Pari kertaa varpaista on saatu vahingossa kiinni, mutta oli pakko päästää heti irti kun ne olivat niin pelottavat. 

Viime päivityksessä kerroin siitä, että Alex vetää kätensä pois, jos hänelle tarjoaa lelua. Kuukauden aikana poika on kuitenkin oppinut takertumaan asioihin; välistä hieman liiankin hanakasti.Äidin huivi on Allun "leluista" aivan ehdoton suosikki. Sitä tykätään vetää suuhun ja kun äiti kieltää, katsotaan vain silmiin ja nauretaan kovasti takaisin. Voi miten hassu leikki se onkaan herran mielestä! Myös lelut alkavat kiinnostaa päivä päivältä enemmän. Niihin kurkotellaan välistä itse, mutta välistä odotellaan, josko palvelija auttaisi hieman tässä rankassa hommassa :) Lelu joko A) joutuu _todella_ suurella todennäköisyydellä pienen maistelijan ikenien käsittelyyn tai B) sitä ravistellaan vimmatusti hetken aikaan, minkä jälkeen lelu lentää kaaressa. Ja sitten katsotaan äitiä, et minnes se nyt meni, annatko takaisin :)



Persoona ja sosiaalisuus

Meidän pikku ukko on Persoona isolla peellä! Temperamenttia riittää vaikka muille jakaa, kun sille päälle satutaan. Alex on kyllä perusiloinen vauva, mutta asennetta löytyy, jos jokin ei mene heti mielen mukaan. Erityisesti tumppujen laitto on välistä jotain niiiiiin kamalaa, että on pakko vetää pienet rynnäkköraivarit pukijalle... Ja kun väsyttää, kiukku kasvaa kovin suureksi. Silloin poika toistaa äänteitä "nuudles nuudles dindindin" ja valahtaa veltoksi. Nyt on aika viedä pikku mies nukkumaan, ennen kuin koko talo raikaa väsymyskiukusta!

Alex on myös vierastanut muutaman kerran viime neuvolan jälkeen: mummoa, minun opettajaani sekä ystävääni. Silloin poikaa ei missään nimessä saa laskea sylistä tai itku on taattu. Muuten niin sosiaalinen vauva muuttuu hetkessä äidin helmoihin takertuvaksi. Toisaalta tämä on todella suloista, sillä silloin näkee, että äiti todellakin on todella tärkeä turva pienelle miehelleen <3

Silloin kun Alex ei ujosta, hänestä kuoriutuu kyllä aikamoinen seuramies. Juttua riittää vuorokauden ajasta riippumatta! Poika on oppinut viime aikoina kiljahtelemaan hyvinkin korkealta ja uusia äänteitä löytyy joka päivä. Poika rakastaa sitä, kun joku oikein paneutuu johonkin leikkiin hänen kanssaan. Maailma on niiiiin jännä paikka! Eniten Alex rakastaa kukkuu-leikkiä ja beatboxausta. Pienen lapsen nauru on jotain maailman suloisinta. Äidin silmäkulmiinkin tirahtaa pari kyyneltä ;)

Poika on kiinnostunut erityisesti toisista vauvoista! Kaksi serkkua saa pojan kaiken huomion, mutta vähän ujostellaan, kun toiset osaavat jutella vähän nopeemmin ja kovemmin. Jälkikäteen sitten pidetään juttutalkoot :D

Myös musiikki on alkanut viime aikoina kiinnostaa, Sylissä tanssiminen on hauskaa ja erityisesti silloin kun tanssittaja laulaa jotain omaa sävelmäänsä illistellen samalla :D





Terkut iskän sylissä tanssivalta vauvalta, joka heräsi kuuden kieppeillä ja on nukkunut vain pienet päikkärit. Yliväsynyt vauva, yliväsynyt vauva, yliväsynyttä vauvaa suututtaaaa... Kipitän syöttämään kiukkupyllyn :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)