sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Pienelle leijonalleni

Klo 21:10. Seison pinnasänkysi vieressä ja kuuntelen rauhallista hengitystäsi. Tunnen oloni levolliseksi,vaikka yleensä juuri nämä syötöt ovat minusta väsyttävimpiä.  Tänään viivyn vierelläsi kuitenkin pidempään. Katson sinua. Olet täydellinen.

Olen siunattu,sillä olet terve ja hyvinvoiva. Älä ymmärrä väärin,rakastaisin sinua yhtä palavasti vaikka sinulta puuttuisi käsi,jalka tai molemmat. Olisit silti sinä. Minun pieni poikani.

Saat minut välillä äkäiseksi ja väsyneeksi. Välistä tunnen oloni riittämättömäksi ja huonoksi,sillä haluan antaa sinulle vain parasta. En yhtään vähempää. Tiedän,että näin tulee olemaan myös jatkossa. Tuotat minulle paljon iloa ja ylpeyttä. Olen onnellinen,että saan olla äitisi ja oppia tuntemaan sinut päivä päivältä paremmin.

Haluan suojella sinua pienokaiseni kaikelta pahalta. Tiedostan,ettei se käytännössä ole kuitenkaan mahdollista ja sinulle itsellesikin on hyvästä välistä kaatua tielläsi. Muista kuitenkin,että minä autan sinua tarvittaessa nousemaan. Puhallan haavoihin ja lohdutan.

Ennen tuloasi en osannut varautua tällaiseen. Tiesin,että iltaisin katsoisin sinun uinuvan. En kuitenkaan tiennyt,miltä tuntuu itkeä onnenkyyneliä katsellessani sinua. Olet maailmani ja tekisin mitä tahansa vuoksesi.

2 kommenttia:

  1. Otsikko jo kertoi, jotta itku silmässä saa taas lukea! Ihana pieni ihmeesi ei edes osaa kuvitella, kuinka lukematon joukko meitä häntä ihailee ja rakastaa <3 voit ja saat kyllä todellakin olla ylpeä upeasta ja reippaasta pikkumiehestä! On etuoikeus saada seurata hänen kasvuaan ja kehitystään :) Paljon paljon rakkautta teille kaikille!!!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)