On niitä perinteisiä tyttöjen ja poikien värejä. Pojille sinistä ja vihreää, tytöille hempeän vaaleanpunaista ja pinkkiä, vaikka henki menisi. Samalla linjalla myydään lastenvaatteita; tytöille pirtsakoita värejä ja kuvia, pojille löytyy suurimmaksi osaksi vain ummehtuneita värejä tylsine kuvineen. Kuka hitto sen kerran päätti vuonna nakki, että tän pitää mennä näin? (Tiesittekö, että historiassa vaaleanpunainen on ollut nimenomaan miehinen väri? That's right!) Kyllä pojillekin voisi olla hieman enemmän valikoimaa tarjolla tai sitten tämä äiti vierailee yhä useammin jatkossakin tyttöjen puolella.
Meillä ei osteta nimenomaan poikien vaatteita, vaan vaatteita, jotka näyttävät hyviltä. Perusvaatteita ja sellaisia, joissa on jotain pientä kivaa, kuten hauska kuva. Vasta eilen kävin nappaamassa H&M:n alerekistä yhden tyttöjen paidan ja olisittepa nähneet erään kanssashoppailijan ilmeen, kun hän katsoi ensin paitaa ja sitten poikaani rattaissa. Teki mieli sanoa jotain nasevaa, mutta tyydyin juttelemaan vain ihanan pirtsakalle pojalleni, joka mutusti punaista huiviaan. Isimieskin totesi paidan olevan suloinen ja sitähän se nimenomaan oli, suloinen. Jonkun mielestä varmaan liian tyttömäinen, mutta so what? Jokainen vanhempi tekee päätöksiä oman lapsensa pukeutumisen suhteen ja se meidän on vain hyväksyttävä. Se toisten kritisointi vain saa välistä ainakin itseni kiehahtamaan.
Nämä vaatteet voisin ainakin kotiuttaa meille H&M:n tyttöjen puolelta
Värit ovat vain värejä. Tytöille tarjotaan värejä laidasta laitaan, mutta vaaleanpunaiseen pukeutunutta poikaa katsotaan alta kulmain. Tuleekohan tuosta homo? Kuka idiootti voi laittaa jotain vaaleanpunaista poikansa päälle, hyi hitto! Minäpä minä, koska en välitä yleisistä käsityksistä kukun vertaa. On turha tulla natisemaan siitä, että värit tekevät ihmisestä homoseksuaalin tai kertoisivat jotain muuta ihmisestä, etenkin jos kyseessä on lapsi. Pieni ihmisen alku, joka ei edes ymmärrä, mikä on homoseksuaali tai miksei saisi pitää jotain tiettyä väriä. Värivalinnat eivät vaikuta siihen, millainen ihminen siellä vaatekerran alla lymyää. Jos isimies haluaa pukeutua vaaleanpunaiseen, niin siitä vaan! Itse asiassa hänelle kyseinen väri kävisi aivan mainiosti.
Alexilla on "tyttöjen" vaatteita, mutta tällä hetkellä tämä pinkkiä&vaaleanpunaistahattaraa-puoli on rajoittunut sukkiin, huiviin ja yhteen paitaan. Mikä itse asiassa on vähän harmi, sillä Alex rakastaa kaikkea pinkkiä ja keltaista! Pinkki valikoituu muiden värien joukosta hyvin nopeasti, kuten tänään kävi ruokakippojen kanssa. Ja se on minusta oikeastaan aika ihanaa tässä pikkulapsivaiheessa, nimittäin se tapa olla oma itsensä ja rakastaa niitä asioita, joita tahtoo. Alex on niin aidon onnellinen saadessaan kaulaansa vaaleanpunaisen huivin mustan sijaan. Tai kun hän saa valita mieleisensä värisen ruokakipon. Ja tuoko nyt sitten tarkoittaa, että hänestä tulee homo? No ei. Ja vaikka seksuaalisuus olisikin jotain "yleisestä" poikkeavaa, niin silti poika on oma upea itsensä. Poika, jolle tarjoan jatkossakin mahdollisuuden pukeutua vaikka pinkkiin mekkoon, jos siltä tuntuu. Kukapa minä olen kritisoimaan toisen tyylisilmää.
Minulla olisikin teille kanssatallaajille pieni pyyntö: antakaa edes lasten olla omia itsejään, yksilöitä. Antakaa heidän pukeutua mihin tahansa väreihin, printteihin ja kuvioihin ilman sitä ainaista "tämä ei ole tyttöjen/poikien vaate"-mantraa. Yhteiskunnan ja yhteisön paineet iskevät päälle sitten, kun he kasvavat. Antakaa heille vielä mahdollisuus kukoistaa maailman kaikissa väreissä!
Ugh, olen puhunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)