Siis oikeesti? Voiko tämä olla tottakaan? Miten tästä vierottamisesta selvittiinkin näin kivuttomasti? Ekana yönä poika huuti tissin perään. Seuraavana heräsi pari kertaa, jolloin riitti vain tutin ja peiton laitto sekä silittely. Viime yönä sama homma. Huhhei, me tehtiin se! Poika ei selvästikään tarvitse yömaitoa, sillä hän ei huuda nälkäänsä edes heti herättyään. Tosin sitten, kun sitä ruokaa eteen tuodaan, niin sitten se myös uppoaa. Myös se puuro, joka ehti olla aika usean aamun tahtojen taiston teemana. Nyt se menee jopa ilman sosetta!
Olemmeko me vanhemmat sitten tyytyväisempiä? No totta helekutissa! Nyt pojalle tutinlaittajaksi kelpaa isimieskin ja homma hoituu huomattavasti nopeammin kuin aiemmin. Näin ollen me saamme paremmat yöunet kasaan. Tämä taas vaikuttaa piristävästi jaksamiseen ja niin edelleen, kyllähän te tiedätte. Vaikka poika ei vielä nuku täysiä unia putkeen, on tämä silti huomattava parannus entiseen.
Mitäs seuraavaksi? Maailma täyttyy vaaleanpunaisesta onnenhattarasta ja ratsastamme yhdessä onnellisena perheenä valkealla hevosella auringonlaskuun. Elämme elämämme onnellisina loppuun asti. Ja lehmät lentävät. Oikeasti meillä on suunnitelmana ruveta karsimaan myös päiväsyöttöjä, lähtien liikkeelle päikkärisyötöistä. Tosin isimies on onnistunut tässä pari kertaa jo ennestään. Nukuttamisen (nukahtamisen) jalo taito on ilmeisesti verissä, sillä poika nuokahti syliin telkkaria katsoessaan. Ja siitä eikun sänkyyn. Tätä ei liene kuitenkaan ole fiksua ottaa tavaksi ;) Päiväunimaitojen pois jättäminen tarkoittaa sitä, että meidän täytyy muuttaa päikkisrutiinejamme. Nyt olemme antaneet minifantin kainaloon, iskeneet tissin suuhun ja sen jälkeen kantaneet tuttia lupsuttavan lapsemme omaan sänkyynsä. Mitä siis tehdä toisin? Asiaa pitänee tutkia tarkemmin, mutta jos jotain hyviä vinkkejä tällaisen eläväisen tyypin nukuttamiseen on, niin otamme ne ilomielin vastaan! Ainakin suurempaan rooliin nousevat pojan vireystilan seuraaminen sekä hellyyden antaminen, jotta poika malttaisi rauhoittua unilleen.
Jotenkin tosi haikeeta karsia näitä, mutta toisaalta onpa poika saanut nauttia äidinmaidontäyteisestä elämästä jo hyvän aikaa. Ei se silti tarkoita sitä, ettenkö tulisi kaipaamaan pientä tissitakiaistani sitten, kun viimein joskus lopetan imetyksen kokonaan. Onneksi siihen on vielä aikaa <3
 |
| Sopisi meidän minille. Kuva Googlesta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)