Kaljoitteluun kyllästynyt

Minua ärsyttää. Tai oikeastaan minulla kiehuu, eikä edes ihan pikkusen, vaan ihan julmetusti ja syy löytyy meidän pihaltamme. Kaljoittelevat keski-ikäiset miehet. Tai tiiä keski-iästä, mutta siellä ne sitä ilojuomaa vetäävät. Päivästä toiseen. Satoi tai paistoi. Nimittäin pieni tihkutuskaan ei saa näitä yleisten penkkien kuluttajia kaikkoamaan sisätiloihin. Meidän pihapiiriimme on pesiytynyt kaljasieppoja.

Kuvittele yksi örisevä mies, jolla on lavallinen kaljaa kaverina. Mies, joka huutelee toisille mitä sattuu, horjuu kännissä ja haastaa riitaa. Jep, kuulostiko kivalta? No, kerro se neljällä ja sijoita omalle kotipihallesi. Kuvittele oma lapsesi samalle pihalle. Miltä nyt tuntuu? Haluaisitko viedä lapsesi loitommas näistä ihmisistä? Minä ainakin haluan. Yleensä suuntaamme pojan kanssa lähipuistoon, jos näitä kaljottelijoita on (yhteisellä kerrostalon) pihallamme. Se on helpompaa. Tänään kuitenkin halusin jäädä pojan kanssa omaan pihaan, jotta tietäisimme, milloin isimies palaisi kotiin ja voisimme lähteä suorilta kauppaan. Lähdimme ulos. Ensimmäisenä kuulen päihtymyksenalaisen kysymyksen: "ei siulla friidu sattus olee röökiä?". Ei ollut. Hengitin sisään, nappasin pojan hiekkalelut terassilta ja kannustin kävelemään itsekseen hiekkatöihin. Virhe. Poika pyyhälsi kohti miehiä osoitellen sormellaan. Häntä kiiltävät kaljatölkit ja tupakasta nouseva savu olisivat kiinnostaneet. Häntä nauratti, mutta minua ei. Tervehdin miehiä ja hain pojan pois. En luottanut heihin pätkän vertaa. 

En ymmärrä, miksi ihmisten pitää istua päivästä toiseen julkisilla paikoilla ryyppäämässä ja ketjupolttamassa. Tuhoamassa hiljaa elämäänsä. Jokainen toki tekee elämässään ne omat valintansa, mutta kyllähän tuollainen vaikuttaa siihen elämään aika hurjasti. Siitä kärsii koko ihminen kokonaisvaltaisesti. Vaikka meidän naapureidemme mielestä maksan tuhoutumisella ei olekaan mitään väliä, kun on niin monta muutakin elintä (kuuntelin sivukorvalla poikaa kiikuttaessa), kyllä se vaan on aika tärkein elin. Sillä on ne omat tehtävänsä: hajottaa toksiineja, tuottaa sappea, muodostaa välttämättömiä aminohappoja ja varastoi verenkierron ravinteita ja vitamiineja. Aivan turha kapistus vai?

Toisekseen en ymmärrä, miksi tämän maratoonin on tapahduttava pihalla, jossa vieressä on lasten leikkipaikka. Toisaalta eihän se heidän murheensa ole, kun poika meinaa laittaa suuhunsa milloin tupakan tumppeja, milloin nurmikolle kilpaa heitettyjä kaljapullon korkkeja. Ei heidän tarvitse miettiä sitä, onko pihalle turvallista tulla. Tai sitä, millaisen mallin he antavat useille pihapiirin lapsille. Kunhan vain kaljaa riittää. Tiedän, minulla kiehuttaa ja olen asian suhteen aika mustavalkoinen, mutta silti. Ei tuollainen minusta äitinä kovin hauskaa ole. Minulla ei ole oikeutta mennä komentamaan heitä poiskaan pihalta, heillä on siellä oleskeluun aivan yhtäläinen oikeus kuin meilläkin. Mutta joskus sitä oikeasti toivoisi. Viis siitä, mitä minä asiasta ajattelen. Pojan turvallisuus on aina minulle se ykkösprioriteetti ja jos sitä uhataan, iskevät äidilliset suojeluvaistot pintaan. Niiden kanssa vissiin kamppaillaankin sitten kesän loppuun saakka. Tuskin nuo vielä pakkasella tuolla istuuvat. Toivottavasti ei.