Asiaa turvallisesta autoilusta

Pysähdy hetkeksi miettimään seuraavia kysymyksiä. Millainen kuski olet liikenteessä? Pyritkö ajamaan turvallisesti? Onko sinulla ajon aikana usein häiriötekijöitä ja jos on, mitä silloin teet? Oletko ottanut turhia riskejä?

Aika moni meistä on ottanut noita turhia riskejä ratissa ollessaan. Olen minäkin ja yleensä ne ovat liittyneet häiriötekijään nimeltä Alex. Kun poika riehuu ja räyhää apukuskin paikalla, se vaikuttaa väistämättä omaan keskittymiskykyyni. Minun on "pakko" viihdyttää häntä, jolloin osa huomiostani suuntautuu muualle kuin liikenteen havainnointiin. Yhtäkään vaaratilannetta tämä ei ole vielä saanut aikaan, mutta kyllähän se pelottaa, että tällainen tilanne voi milloin tahansa tulla vastaan. Nostan lelun pojan käteen vaihteiston päältä ja sillä välin en huomaa mahdollista vaaratilannetta.... Hrr, ihan nostaa kylmät väreet selkään pelkkä ajatuskin!

Meillä jokaisella on vastuu siitä, että liikenne sujuu hyvin ja turvallisesti. Mielestäni jo se, että hyppää ratin taakse on lupaus siitä, että ajaa vastuullisesti, ottamatta noita turhia riskejä sekä on joustava, sosiaalinen kuski muiden joukossa. On parempi lähteä vähän etuajassa ja ennakoida tilanteita kuin kiirehtiä tuhatta ja sataa määränpäähänsä. Ei vara venettä kaada. Toisekseen on hyvä varautua noihin häiriötekijöihin: lapselle voi antaa vaikka kirjan katsottavaksi tai naksuja pussiin. Ja se pahuksen kännykkä on syytä laittaa vaikka takapenkille, mistä sitä ei saa ajon aikana tai sitten on syytä käyttää handsfreetä, jos kännykkä on pakko pitää lähellä. Tiedättekö, miten usein juuri kännykän käyttö aiheuttaa vaaratilanteita tuolla liikenteessä? Jopa neljä kymmenestä kyseisistä tilanteista jotuu luurin käytöstä ajon aikana ja se on jo mielestäni aika pelottava luku. Lisää aiheesta voitte lukea Liikenneturvan sivuilta.

Miksi minä sitten saarnaan asiasta? Siksi, että me jouduimme eilen keskelle erittäin vaarallista tilannetta ajaessamme kotiinpäin. Ajelimme alkuillasta satasen alueella Heinävedentiellä, kun huomasin, että taaksemme alkoi kertyä jonoa. Kesäilta, aurinko paistoi ja musa pauhasi kaiuttimista. Eihän kukaan huomaa, jos sitä kaasua painaakin vähän kovempaa? Moni ohittelikin meitä ja hävisi ylinopeuksineen kauas näköpiiristämme. Yhdessä mutkassa huomasin kuitenkin, että joku lähti aivan perältä toiselle kaistalle ohittamaan kolmea autoa yhtäaikaa. Mutkassa. Mutkassa, josta vastaan tuli helvetin iso rekka ja pari autoa. Siinä ei auttanut kuin painaa itse jarrua paniikissa, onneksi takanatulevat tekivät samoin ollen tilanteen tasalla. Auto ehti kuin ehti juuri eteeni ennen kuin törmäsi rekan keulaan. Ilman jarrutusta se olisi ollut mahdotonta. Sydän kurkussa jatkoimme matkaa, mutta pakosti siinä mietti, että pari sekuntia sitten meitä ei välttämättä olisi enää ollut. Ohitteleva auto olisi iskeytynyt rekasta hyvin suurella todennäköisyydellä päällemme ja takana oleva auto olisi tullut peräämme. Pieni automme ei olisi kestänyt niitä voimia, vaan olisi iskeytynyt aivan palasiksi, me sisällään. Kolme elämää, joista pienin ei olisi ehtinyt edes kunnolla kukoistaa. 

Voitte kuvitella, että olin erityisen vihainen sekä peloissani yhtä aikaa, sillä sen mutkan jälkeen tuli pitkä suora, jossa ohittaminen olisi ollut fiksua ja turvallista. Miksi helvetissä kukaan lähtee tekemään mitään noin tyhmää kuin sen valkoisen auton kuski teki? Ikinä ei ole niin kiire, etteikö ehtisi odottamaan turvallista hetkeä ohitustilanteelle. Sillä se nopea, varomaton ajotyyli voi aivan yhtäkkiä päättää kaiken autoilusi vieden muiden ihmisten tulevaisuuksia mukanaan. Ole sinä viisas ja ajattele. Jos et oman itsesi tähden, niin muiden liikenteessä olijoiden vuoksi. Kiitos.