Haikeus

Tiedättekö sen tunteen,kun kaipaa jotain ennen kuin koko asia on edes tullut päätökseensä? Seĺlaisen haikeuden,joka iskee jo etukäteen. Kaipuuta menneeseen ja vastarintafiilistä uutta todellisuutta kohtaan. Tälle ruudun takana istuvalle se on ollut viime päivinä tuttua, sillä olemme lopettelemassa imetystä.

Alkuperäinen suunnitelmani kuului näin:lopeta imetys kesän aikana pikku hiljaa. Aloita yösyötöistä ja jatka siitä etiäpäin syöttö kerrallaan. Onnistu. 

Mutta kuinkas siinä kävikään.. Yösyötöt saatiin toki jo aikoja sitten pois,mutta nämä muut karsimiset ovat jääneet heinäkuulle,tai itse asiassa vain näille parille viime viikolle lomasta. Siirsin lopettamista alitajuntaisesti niin pitkään,että nyt sitten asian on pakko tapahtua. Mutta voi nyyh,miksi?!?

Alex on malliesimerkki tissitakiaisesta eli hyvin tissiriippuvaisesta lapsesta. Hän tunnistaa tasan tarkkaan sanat tissi,maito ja rinta, ja jos niistä puhuu,hän tulee kuin automatisoituna kiehnäämään syliin kuin sanoen:"Tahdon. Äiti,haluaisin hieman maitoa." Toisaalta meillä osataan myös kovatkin keinot,jos maitoa ei tipu:paita auki ja pää sisälle! Mitäpä lapsi ei tekisi lemppariasiansa eteen? :D Ja juuri tämä riippuvuus äidinmaitoon tekee tästä lopettamisesta vaikeaa. Pelkään,että poika ei olekaan vielä valmis ja tarvitsisi maitoa. Tai jos totta puhutaan,pelkään tämän yhden vaiheen loppumista. Olen imettänyt poikaamme nyt yli 13 kuukautta ja vaikka se onkin ollut joskus suoraan sanottuna ihan perseestä rintaraivareiden tai muun sähläämisen kanssa, olen nauttinut siitä täysin rinnoin. Imettäminen on ollut vain minun ja Alexin välinen hetki jakaa rakkautta ja läheisyyttä toisillemme. Kaipaan ihan suunnattomasti sitä,kun poika nukahti tyytyväisesti tuhisten rinnalle. Kuinka hän virnistää minulle kesken maidottelun ja miten hän rauhoittuu tilanteesta kuin tilanteesta likelläni. Voiko siis olla,että imetys on tärkeämpää minulle itselleni eikä pojalle,kuten muille aina uskottelen? Kenties,sillä imetyksen häviäminen tarkoittaa samalla sen "viimeisen" palasen häviämistä;meillä ei sitten ole enää vauvaa. Miten vaikeeta tää kasvamisen hyväksyminen ja irtipäästäminen voikaan olla? 

Missä me siis mennään? Olen kivuttomasti pystynyt lopettamaan kaikki uniin liittyvät syötöt,nyt poika ei saa maitoa edes unille mennessän. Ja vitsit, se on parantanut pojan unia ihan älyttömästi! Poika rauhoittuu unille helpommin ja herää yleensä vain KERRAN yössä! Tää oli jo aika läpimurtojuttu ja on aika coolia nukkua joka toinen yö aina kokonaan putkeen,kun meillon vuoronukutukset tuon isimiehen kanssa. Siis jes,tätä on kaivattu!Mutta asiaan. Tällä hetkellä pojalla on jäljellä enää kolme syöttökertaa/päivä: aamulla,iltapäivällä ja iltapalan jälkeen. Näistä nuo kaksi ensimmäistä olisi vielä tarkoitus lopetella ensi viikon aikana. Ja jos ei onnistu,niin eipä siltä isimieheltä maitoa heru sitten elokuussa. Tää mama nimittäin lähtee reilu viikon päästä töihin,hui kamala! Onneksi jotain tuttua ja turvallista vielä jää niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista:iltasyötöt. Halua olisi kyllä jatkaa,mutta maidon tulo ei ole koskaan mikään maailman varmin asia. Se joko riittää tai sitten ei. Ja joskus se loppuu joka tapauksessa. Siihen asti tankkailen tätä rakkautta ja läheisyyttä muistojeni kätköihin. Ja nautin edelleen täysin rinnoin ♡