Kun sydämeni pysähtyi hetkeksi.

Olin eilen illalla menossa ystäväni luokse viettämään tyttöjen iltaa. Meinasin eksyä matkalla ja ajaa tienhaaran ohitse. Myös itse oikean talon pihaan päätyminen oli haastavaa, sillä ajoin ensiksi sen ohitse. Viimein noustuani autosta mietin, miten kuuma ulkona oikein olikaan. Pientä tuulenvirettä lukuunottamatta ilma oli todella painostava, aivan kuin ukkosen edellä. Olin menossa kerrostalon ovesta sisään, kun äitini soitti. Hän kuulosti itkeneelle ja aloitti puhelun sanoin: "älä nyt pelästy." Siinä hetkessä maailma tuntui kylmältä ja merkityksettömältä. En muistanut kuumuutta, en sitä, että olin ehkä väärässä rapussa. Isä oli tippunut katolta. 

Isäni on aito kirvesmies. Perinteinen mies, jonka kädessä pysyvät niin porakone kuin asekin. Isä kolmelle lapselle. Appiukko. Maailman paras ukki. Mies, joka tekee töitä välistä niska limassa. Vasta pari päivää takaperin meillä oli äidin kanssa puhetta isän kattourakasta. Kuinka pilvinen päivä olisi kaikkein paras ratkaisu, ettei isä joutuisi kärvistelemään katolla tai suojaamaan kaikkea sateen yllättäessä. Aika monesti hän siellä katolla on ehtinyt olla. Ja yhtäkkiä, tuosta noin vaan jotain näin hirveää tapahtuu.. Isälläni oli onneksi varjelusta mukana, sillä hän säästyi isommilta vammoilta. Silti se sai varmasti monelta kuumat kyyneleet valumaan poskia pitkin. Huoli on edelleen kovin suuri.

Kun jotain tällaista tapahtuu, sitä jäätyy aivan totaalisesti. Miettii miksi, miten ja kuinka. Isä täytti vasta 59-vuotta tällä viikolla enkä minä edes saanut aikaiseksi soittaa. Tuossa yhdessä hetkessä ehdin käydä päässäni läpi kaikki maailman kauhuskenaariot. Kuinka putoamisessa olisi voinut käydä. Se oli sietämätöntä ja kurkkua kuristavaa. Isäni on minulle niin rakas, vaikka en muistakaan sitä aina hänelle sanoa. Itkin avoimesti ystäväni rappukäytävässä puhelun jälkeenkin. Itkin uudelleen ystäväni luona. Ja viimeisen kerran kotona sängyssä ollessani Villen kainalossa. Se oli lähellä. Minä, joka en liiemmin usko Jumalaan, kiitin häntä hiljaa mielessäni. Liian lähellä. Aamulla halasin tiukasti poikaa ja kerroin kuinka paljon häntä rakastan. Ja juuri äsken kerroin sen isällenikin, aivan kuin pienenä tyttönä. Isä, olet minulle hurjan rakas <3

Muistakaa tekin kertoa läheisillenne, miten paljon välitätte heistä. Ikinä ei tiedä, koska se on jo liian myöhäistä..