Allu raportoi

Moikka kaikki! Mä aattelin nyt tulla hieman kertomaan vähän miun kuulumisia, kun ei tuo äiti oo saanu ollenkaan aikaseks. Se on vaan kirjotellu kaikkia lässynlääpäivityksiä ja unohtanu kokonaan kertoa, mitä miulle oikeesti kuuluu tänä päivänä!

Nonniin! Jospa mie alotan siitä, että me ei olla enää kotona. Tai siis ollaan, mutta tää on joku ihan uus paikka ja se on miusta ihan hirrrveen jännä ja ihana, paljon parempi ku se aiempi! Täällä on ihan uus uuni, paljon tilaa ja erityisen ihanaa oli se, että täällä kaiku niin mageesti silloin, kun muutettiin. Koska huutaminen ja kiljuminenhan on ihan parasta. Äiti tosin ei tykkää, se vaan käskee olla hiljempaa. Ilonpilaaja. 

Miulla on täällä uudessa kodissa ihan oma huone, johon suurin osa leluista on nyt viety. Minä ahkerana poikana tosin oon aatellu kantaa ne takaisin olkkariin, kun siellä on ihan liian tyhjä lattia ja aivan liian vähän leluja äidin Lemmen viemää:n ajaksi. Mutta niin, täällä miun huoneessa on jo uusi matto, minun kaappi ja nyt ihan uus pöytä ja tuolit! Myö haettiin ne IKEAsta äidin ja isin kaa, mutta siitä mie kerron kohta myöhemmin. Äiti tyhmä lupas esitellä miun huonetta joskus toiste, joten teidän pitää tyytyä näihin kuviin, missä mie poseeraan :)

Mie sain lusikan

Mie oon viime aikoina oppinut vaikka sun vallan mitä: kiipeemistä äidin yli, pomppimista ilman ketään tukiaisia ja ottamaan jopa pari askelta ihan ilman mittään tukkee! Tai siis välistä miulla on joku pieni tyyny kuten tyyny, koska sen askeleen ottaminen on miusta aika pelottavvaa. Se kaveri siinä kädessä sitten auttaa! Mut sit kun mie oon ottanu sen askeleen tai kaks, niin onhan se ihan juhlan paikka. Äitikin huutaa onnellisena ja taputtaa ja mie tykkään niin siitä. Hahaa, opinpas taas jonkin asian, jonka avulla saan paljon huomiota! ;)

Tiiättekste mikä on lamppu? Se on sellanen tosi kirkas ja sillon pitää siristää silmiä. Mut se vaan on niin ihana, et miun on pakko kattoo sitä ja nauraa aina välistä!

Tää palli on muuten äidin lapsuudesta. Sen avulla on metkaa siirtyä paikasta toiseen

Miun Barbapapat

Tääki on yks miun lemppareista, koska sitä on kiva rapsuttaa

Miussa on muuten myös insinöörin vikaa, koska haluisin rassata kaikkea. Etenkin näitä vaunuja!

Ja tää laitettas tänne.

Mie en tiiä teistä, mut mie oon aika tsilli matkustaja aina välistä, vaikka äiti stressaakin koko matkustamista miun kaa. Se aina isille toitottaa siitä, että pitää varautua pahimpaan. Mikähän se pahin on? Miehän vaan yleensä nukun koko matkan mummolaankin. Joskus  oon itkeny melken koko matkan, mut eihän sitä lasketa? Sillon minua pelotti pimeä ja oli kova nälkäkin. Nyt minulla on aina matkalla piristysjoukot taisteluvalmiudessa ison kassillisen kanssa, jee! Alkaahan nää oppia!

Viime viikonlopun myö oltiin äidin ja isin kaa mummolassa, mutta mummo ja ukki ei ollu siellä. Äiti sano, että ne on lentänyt Kanarialle niinkuin linnut. Kyllä minä kovasti yritin mummoa etsiä, mutta en minä sitä Kanariaa löytänyt. Aika hyvä piilo, koska yleensä mie löydän kaikki! Myö oltiin kuulemma kissa- ja koiravahteina ja ainakin mie vahin kovasti sitä kissaa. Aina kun se tuli, mie oisin pysäyttäny sen, napannu hännästä kiinni ja käskeny olla kunnolla. Se kissa vaan ei tykänny siitä miun silityksestä yhtään. Äidin kaa mie sit silitin "nätisti", mut eihän se ollut sama asia. Mie tahoin ite! Miulla onkin nyt yks kissa sitten joululahjalistalla. Ja ne kissankupit. Kaikkine sisältöineen. 

Perjantaina mie löysin kuitenkin toisen mummon ja ukin, kun käytiin morjestamassa samalla serkkupoikia toisessa mummolassa. Se oli lystiä! Mie sain leikkiä Oulan ja Väinön kanssa monta tuntia, nuolla peiliä (komia mies siellä muuten) ja syyä vaikka sun vallan mitä. En ees malttanu mennä nukkumaan silloin, kun serkkupojat nukkuivat. Minulla oli niin hauskaa mummon kanssa. 

Lauantaina myö sitten käytiin siellä IKEAssa. Äiti ja isi olivat aika ahdistuneita koko ajan, koska minä en nukkunutkaan aamupäikkäreitäni ajomatkalla, vaan kiukuttelin. En paljasta miks, mutta sanonpa vaan, että kiukutti! Kiukku kuitenkin unohtui, kun päästiin kattelee kaikkea jännää! Siellä oli niin paljon ihmisiä ja tavaroita ja äiti lappasi niitä tavaroita meidänkin kärreihin. Minäpäs sain ainakin uuden lampun ja pöydän, hehee! :) Iltapäivällä sitten kävi joku Susanna-täti kylässä ja mie leikin senkin kanssa. Harmikseni yhen takkatempun aikana mie vaan kaahuin ja iskin huulen takanreunaan. Myös miun hampaat meinas tulla ylähuulesta läpi ja miun suussa oli tosi paljon verta. Minua itketti niin kovin, kun sattui ihan hirveästi, mutta onneksi haava umpeutui itsekseen nopeasti. 

Lauantaina mie kävin myös ihan ensimmäistä kertaa saunassa! Se oli jännää. Mie ensin istuin ihan äidin sylissä, mut sit ne älys ottaa miulle mummolan vannan alalauteelle. Siellä mie sit polskin ja  roiskin muina miehinä, ihan kun oisin saunonut aina! Enskin mummolareissulla mie tahon sinne saunaan vannoineni, se oli huisin hauskaa! Ja sen jälkeen kyllä nukuttikin paljon paremmin, kun äiti ja isi olivat kattoneet koko Hobitin sillä välin. 

Sunnuntaina myö ajeltiin sit pois. Näin virkee mie olin, kun isi kävi Siwassa hakemassa maitoja

Miusta on kasvanut aikamoinen kelju! 

Kielihommat on mun juttu! Mie osaan naksuttaa.näyttää kieltä ja päristää. Se päristäminen on ihan parasta, kun on ruokaa suussa, suosittelen!

Sukat on miusta tosi jänniä

ja niitä pitää maistaa monta kertaa päivässä

Vaikka ne aina maistuvatkin pahalle :D

Tässä on meidän iltaruoka. Vasemmalla isin kanasalaatti ja oikealla miun sose leipäkuutioilla

Tässä mie nyt istun, ihan omalla tuolilla töissä. 

Meillä on iltaisin isin kanssa niin mukavaa. Voidaan vaikka juoda kupposet teetä! 

Nyt mie en enää jaksa kirjoittaa. Eiköhän tässä tullu jo kaikki oleellinen ja voittehan työ aina nauttia miun valovoimaisesta persoonastani ihan luonnossakin. Heihei ja muistakaa ottaa ainakin yksi askel tyhjyyteen päivässä! Ja antaa oikein märkiä pusuja kaikille kavereille! :)

-ALEX