Vanhemmuuden valinnat:tutti

Tulen jatkossa kirjoittamaan postaussarjaa "perinteisistä" vanhemmuuden valinnoista, tai itse asiassa oman mielipiteeni niistä. Tämän postaussarjan ensimmäinen kirjoitus käsittelee tutteja sekä niiden käyttöä. (Jos sinulla on jokin valinta/aihe mielessä, ehdota sitä rohkeasti! :3)

Tuti, tutti, tutukka; rakkaalla lapsella on monta nimeä, joista yleisin lienee kunnon oikea tutti. Ei siis mikään lupsutin, vaan aivan jokaisen suomalaisen suuhun sopiva sana, joka aiheuttaa paljon pohdintaa niin ammattilaisten kuin vanhempienkin pääkopassa. Onko se nyt oikeasti hyvä? Pilaako se mun vauvan purennan kokonaan? Mitä ne sanoo päikkärissäkin, jos sillon edelleen tutti suussa? Älkää ihmiset huoliko, tutista pääsee aina eroon, jos niiden kanssa alkaa pitkäaikaiseen parisuhteeseen. Eroprosessi saattaa vaatia vähän töitä, mutta kyllä sen kestää, jos vaan lapsi on siihen asti maiskutellut tuttia suussaan tyytyväisenä!

Itse olin ennen pojan syntymää (taas niiiiin) varma siitä, että meillähän ei tutia aleta syömään. Aina kaikki ei kuitenkaan mene suunnitellusti. Kun poika joutui lasten teholle, hän sai rauhoituksekseen sen pienen, mutta sitäkin pahemman kapistuksen: tutin. Ensi päivät olin ärsyyntynyt koko asiasta, sillä MINUNHAN (meidän) se päätös olisi tullut tehdä vanhempana. Jälkikäteen tajusin, että asia nyt ei ollut niin yksinkertainen, kuten se silloin teholla pientä tuhisijaa katsellessa vaikutti. Meidän tuttipolkumme alkoi siitä yhdestä sairaalan violettivihreästä tutista ja se jatkuu edelleen.  Loppu tuleeekin vasta sitten, kun aika tuntuu sopivalta. Ei meillä ole kiire tutittomiksi :) 

Tuttiritari ensimmäisen lainatuttinsa kanssa <3

Seuraavaksi otan kantaa muutamiin tutteihin liittyviin yleisiin näkökulmiin: 

Tutti häiritsee tissittelyä

Meillä tutittelulla ei ole juuri ollut vaikutusta pojan syömiseen, ainakaan negatiivisessa mielessä. Päinvastoin. Kun pojalla oli rintaraivarikausia,tutti toimi äidin riekaleisten hermojen pelastajana: poikaa oli helpompi houkutella tissiin kiinni tutin avulla,kun sitä piti vältellä jostain syystä kuin ruttoa. Tutti oli myös helppo livauttaa Alexin suuhun silloin,kun ote taas irtosi pojan huomatrssa tulleensa huomatuksi. Eli meillä se tutti on vain auttanut tämän asian suhteen. Nykyisinkään tuti ei haittaa yhtikäs mitään,vaan se sylkäistään heti pois suusta,kun maitonälkä yllättää ;)

Ongelmia luvassa(ko?)

Tutti imemisen tarpeen täyttäjänä
Kyllä, niitä tiheän imun kausia oli silloin alkuaikoina ihan kamalasti ja se oli aika raskasta,kun toinen olisi halunnut vain roikkua kiinni tississä. Tutti oli siis jees!

Tutti vai peukku
Jos näistä pitää valita, niin mielestäni tutti on se pienempi paha, koska siitä on sitten myöhemmin helpompi luopua; peukku kun on aina saatavilla, vaikka vanhemmat yrittäisivät vaikka mitä. Tutin sentään voi antaa vaikka pupuvauvoille ;)

Milloin tuttia tulisi käyttää
Lyhyesti sanottuna silloin, kun lapsi sitä tarvitsee. Mielestäni tutia ei tarvita esimerkiksi kylvyssä, se on jo liioittelua. Eihän se lapsi sitä osaa sinne edes kaivata, joten miksi antaakaan! Minulla on myös aika tiukka linja siitä, ettei pojalla ole tutti jatkuvasti suussa, eihän siitä nyt tulisi yhtään mitään. Alexilla on tutti pääasiassa automatkoilla ja unilla. Joskus tuti kuitenkin löytyy myös ihan muuten vain pikku herran suusta, kun se on jäänyt nappaamiskorkeudelle :D

Joku keljuilija löysi tutin sohvan kaiteelta

..Ja oli niiin onnellinen :D

Tutti nukahtamisen avittajana
Jotkut lapset eivät edes tarvitse mitään tutia tai tissiä nukahtamiseen, mutta meidän pojallamme on ollut aina ihan hirmuinen imemisentarve nukkumaan mentäessä. Liekö tuo johtuu tehohoitotaustasta.. Tällöin annan mieluummin pojalle tutin kuin annan hänen nukahtaa tissi suussa. Tuti tosin on petollinen siitä, että poika herää havahtuu helposti hereille sen puuttuessa suusta; näin käy useasti yössä ja se alkaa jo hieman kypsyttää. Onneksi asia kuitenkin hoituu iskeämällä hiljennin takaisin piltin suuhun.

Tutti muiden suussa
Ei, ei ja EI! Lapsen tutti ei kuulu kenenkään muun kuin omistajansa suuhun! Jos tutti käy jonkun toisen maiskuteltavana, bakteerit pääsevät siirtymään suoraan suun limakalvoille ja hampaille. Erityisesti aikuisten suussa voi olla kariesbakteeri, joka voi mädännyttää pienet maitohampaat.. Ällöttää jo pelkkä ajatuskin.. Älkää siis ikinä laittako toisten tuteja suuhun, kyllä niille joku muukin kantopaikka aina löytyy!

Tuttien puhdistaminen
Hyvän äitiyden oppikirjan mukaan tutit tulisi puhdistaa joka päivä tai vähintään silloin, kun ne putoavat lattialle. Hyvä ohje, mutta eipä ainakaan meillä tule keiteltyä noita lutkuttimia joka päivä. Pyrin kyllä pesemään tutit säännöllisin väliajoin ja aina niiden ollessa lattialla. Vaikka lapset möyrivätkin lattialla ja saavat siten likaa sun muita ökkimönkiäisiä suuhunsa, en niitä varta vasiten halua sinne lisää tunkea :)

Tuttien kestävyys ja uusiminen
Tutti on uusittava aina, kun siinä esiintyy hajoamisen merkkejä. Kumi on venynyt, tutiosassa on reikä ja niin eespäin. Tuteja on myös ikäryhmittäin, jolloin tutit "kasvavat" lapsen mukana. Meillä on ollut aikamonta tuttia käytössä ja vain yhden Alex on oikeasti purrut rikki, muut ovat jääneet "vanhoiksi". Ja se purtu tutti oli muumikuvioinen. Miten ne aina tietää,mistä äiti tykkää eniten? Tutit siis kestää mielestäni hyvin käyttöä, mutta jos jokin hajoaa, uusiminen on tarpeen!

Tässä on Alexin "vanhat" tutit, jotka ovat äidin jemmassa

Silari vai luonnonkumi
Kahta eri kastia tutimateriaalia, joista molempia ollaan käytetty. En tiedä eroista..

Purentavirheet ja puheen kehityksen hidastuminen
Pitkäaikainen tutin käyttö voi aiheuttaa purentavirheitä, mikä ei kuulosta kovin kivalta. Purukaluston muovaaminen kun ei ole mitään nannaa, sen tiedän ihan omakohtaisen kokemuksen kautta. Olisi siis kiva, jos poika säästyisi raudoilta. Mutta voiko tutti oikeasti vaikuttaa niiiiin paljon, että hampaat leviävät kuin Hujasen evväät? Kyllä siinä varmasti geeniperimälläkin on jotain tekemistä, niinkuin itselläni.

Tutittelun lopettaminen

Olen itse huomannut päiväkodissa, että yli kaksivuotiasta tutin syöjää katsotaan hieman kieroon, vaikka tutti onkin aika luonnollinen asia. Itse ajattelen, että tutista voi luopua silloin, kun sille ei ole enää tarvetta ja lapsi ymmärtää vanhemman antaman selityksen. Jos nyt ottaisin tutit pois pojalta, huuto olisi aikamoinen.. Luulen (pelkään) myös, että pojasta tulisi silloin jälleen tissitakiainen. Sitä en todellakaan halua! Olenkin suunnitellut, että tutista voisi olla hyvä luopua päikkärin aloittamisen aikoihin/jälkeen. Niin, että meneillään ei ole muita suuria muutoksia; silloin homma hoitunee helpoiten. Huutoa ja itkua ja mankumista saan takuuvarmasti kuunnella asian suhteen, mutta se on sitten vaan kestettävä. Periksi ei anneta, kun tutien konkka iskee aikanaan! Sehän on vaan tutti, ei mikään mörkö! :)


Mitä mieltä sinä olet tuteista? Milloin teillä käytetään tutteja?