Operaatio minä on edennyt nyt kaksi viikkoa. Lisää sen lähtökohdista löytyy täältä sekä edistymisestä täältä. Tällä hetkellä olen surullinen, tympääntynyt ja jopa vihainen- minun projektini ei etene. Se laahaa, mikä harmittaa suunnattomasti!
Minun piti pistää jäitä hattuun, sillä polveni meinaa sanoa sopimuksensa irti. Viime viikolla kyykätessä vasen polveni paukahti jo pahanlaisesti ja kipeytyi, mutta kipu meni ohitse muutamassa minuutissa. Perjantaina tämä naksahtaminen kuitenkin uusiutui treenin lopuksi. Ihan kun se ei olisi ollut vielä riittävää, sillä löin saman polven vielä metalliseen portaaseen kiivetessäni navetan ylisille. Nyt polvi on siis poissa pelistä ja vaatii parantumisaikaa. Ja sekös vasta kiukuttaakin!
Vatsalihastreeniin kuuluu lankuttaminen, mikä ei onnistu. Enpä tahdo siis tehdä koko treeniä niin kauan kuin polvi on poissa kuvioista. Huoh, josko huomenna taas onnistuisi, kun kipu ei ole enää muuten elämää häiritsevä. Jos tsuumailee lähemmäs ja tutkii prosessia hieman lähempää, voisi todeta, että viime viikolla tuli syötyä liikaa herkkuja, sillä maanantain herkkupäivän lisäksi olin tyttöjen fondueillassa ja eilen sunnuntaina kummipoikieni synttäreillä maistuin voileipäkakkua ja keksin. Damn. Tää tauko ei tee yhtään hyvää..
Niskasta ois kuitenkin otettava itteensä kiinni ja ostinkin tänään Lidlistä digitaalisen vaa'an, että voin seurata painon muuntumista. Vielä mitään ihmeellistä sen suhteen ei ole tapahtunut, kiitos juuston sun muiden kaloripommien. Ei kait se auta kuin lähteä lenkille huomenna!
 |
| Tämänhetkinen tilanne: Vatsa ei ole juurikaan kiinteämpi, mutta vatsalihakset paljon voimakkaammat Persuksessa en ole huomannut eroa Paino entisellään |
Toivotaan, että polvi on jo huomenna parempi! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)